Luonne

- Rotumääritelmä ei kerro landseerin luonteesta, mutta tässä oma näkemykseni, ja lisää voit lukea artikkeleistani.

Luonnetta voisi kuvata toiminnalliseksi, erittäin ihmisrakkaaksi, ja joskus myöskin hyvin voimakas tahtoiseksi, koko perheen koiraksi. Landseer on tänä päivänä seurakoirana erittäin yleinen, mutta potentiaalia koirista löytyy myös käyttöön, niin omaan lajiinsa vesipelastukseen, kuin myös esimerkiksi jäljelle. Landseer:sta löytyy eroja luonteenpiirteissä, kuten kaikissa roduissa. Mutta lähtökohtana on toiminnallinen, aktiivinen, miellyttämisenhaluinen sekä avoin ja luotettava kumppani. Ei varautunut taikka arka koira.

Rotua pidetään myöskin erittäin herkkävaistoisena koirana. Erittäin ihmisystävällisenä, joskin koiralaumassaan voi olla varsin dominoiva.

Puolustushalukkuutta omaa laumaa/perhettään kohtaan esiintyy jonkin verran yksilöissä. Landseer on myös vahtiva koira, ja ilmoittaa mielellään haukkumalla, jos pihaan saapuu vieraita. Luonteensa vuoksi landseer tarvitsee selkeän, varman ja erittäin johdonmukaisen ohjaamisen sekä koulutuksen. Näin siitä saadaan luotettava, ja elinikäinen kumppani.

Historia

Ensimmäiset landseerit tuotiin Eurooppaan Newfoundlandista n. 200 vuotta sitten. Niitä toivat englantilaiset ja ranskalaiset kalastajat, jotka kävivät Newfoundlandin rannikolla kalastusmatkoillaan. Näitä koiria tarjottiin myyntiin Englannissa ja se saikin suosiota epätavallisen ulkomuotonsa ja miellyttävän luonteensa ansiosta. Koiria tuotiin Newfoundlandista jopa niin paljon, että saaren oma kanta tyrehtyi täysin jo 1800-luvun alkupuolella.

Landseerin teki maailmalle tunnetuksi eläinmaalari sir Edvin Landseer vuonna 1837,kun hän maalasi taulun urhoollisesta mustavalkoisesta newfoundlandinkoirasta nimeltä Paul Pry. Tämä koira on toiminut mm. hengenpelastustehtävissä Thamesin rannalla, ja se saikin hengenpelastusseuran kunniajäsenyyden. Koira sai niin runsaasti arvostusta osakseen, että sille pystytettiin aikanaan muistomerkki. Taulun maalaamisen jälkeen mustavalkoiset newfoundlandinkoirat on tunnettu rotunimellä landseer. Ensimmäiset landseerit tuotiin Suomeen vuonna 1977.

Rodun säilyttäjänä voidaan pitää saksalaista Otto Walterspieliä, joka "von Schartenberg" -kennelissään teki määrätietoista kasvatustyötä. Vuonna 1960 tunnusti FCI korkearaajaisen, valko-mustan tyypin omana rotunaan nimellä Landseer Europäischer Continental Typ eli lyhyesti landseer.

Terveys

Kuten monella muullakin isokokoisella rodulla, niin ei landseerkaan välty luustosairauksilta. Kokoonsa nähden onneksi kasvatustyössä on otettu tämä asia huomioon, ja saatu kantaa säilymään terveempänä. Alla on linkki Kennel Wuoriluodon sivulle, siellä on kerättynä terveyspuolelta hyvä kokonaisuus terveydellisestä tilanteesta rodussa esiintulleista terveysongelmista.

Kennel Wuoriluodon sivuille, jossa hyvin käyty läpi landseer rodussa esiintyvistä sairauksista.

Alkuperä

 -Alkujaan landseerit ovat olleet kalastajien apuna toimineita vedessä viihtyviä koiria. Suurikokoisena rotuna ne ovat pitäneet myös huolta kalastajien varusteista huolehtimalla ilmoittamisesta, jos tuntemattomia on tullut lähelle.

Voimakkaiden landseerien kerrotaan jopa vetäneen veneitä ja verkkoja. Edelleen landseer on koulutettavissa pelastustehtäviin.

Käyttötarkoitus

- Lanseerin käyttötarkoitus/ominaisuus on vedestä pelastaminen, siellä olevien esineiden, kuten verkkojen noutaminen myös sukeltaen.

Landseerilla on oma rodunomainen koemuoto vesipelastus. Vesipelastuskokeella on erityisesti tarkoitus pitää yllä alkuperäisrotujen pelastus-vaistoa ja uintitaitoa. Kokeessa testataan myös koiran kykyä toimia vedessä, mitataan sen fyysistä kuntoa sekä testataan koiran rodunomaisia taipumuksia.

Omia kommentteja:

Käyttöominaisuudesta kertoo landseerin varpaiden välissä olevat "räpylät", tuuhea häntä (toimii peräsimenä), likaa/sekä vettä hylkivä peitekarva ja paksu vettä läpäisemätön pohjavilla, sekä tärkeimpänä ominaisuutena voimakas uintityyli, joka ei ole tyypillinen koiran uinti, vaan etujalat "kauhoo" sivuliikesuuntaisesti, eikä hyvän uimarin selkä ole vedenpinnan alapuolella.

Tänä päivänä käyttöominaisuus landseerilla on mielestäni hiukan katoava ominaisuus. Se muutos tapahtuu hyvinkin nopeasti jos siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Kohdalleni on tullut useita koiria, joilla kyseinen ominaisuus on "kadonnut", eikä veden kanssa haluta olla tekemisissä.

Pyrkimyksenä olisi kuitenkin säilyttää, tämä rodun omainen käyttöominaisuus jokaisella rodulla, ja antaa näihin mahdollisuus, niin myös landseereilla. Käyttöominaisuuteen landseerilla kuuluu myös herkkävaistoinen toiminta, joka voi tapahtua myös pelastaen taikka ilmoittaen myöskin maalla. Mutta vahvimmillaan koira on toimiessaan vedessä.

Näiden asioiden ylläpitäminen jalostuksessa on äärimmäisen tärkeää. Ei ole tarvetta eriyttää koiria erilinjoihin (näyttely-, työkoiralinjoihin), kuten monessa muussa rodussa on jo tapahtunut. Nämäkin asiat voidaan ottaa huomioon jalostustyötä tehdessä. Sillä sisäsyntyisellä mallilla on myöskin suuri periytyvyys, kuten ulkomuodollisissa, sekä luonne, että sairausten perinnöllisyydessä. Dna-malli näissä periytyvyystekijöissä on sama ja niissä tapahtuu "mutaatioita" kun ympäristö ja olosuhteet muutetaan. Joten jos landseerille ei tarjota mahdollisuutta toimia vedessä, se toiminta hiipuu, ja muokkautuu sellaiseksi toiminnaksi, mikä on tarpeellisempaa, ja näin ollen jättää jäljen myöskin aikojen kuluessa perinnöllisiin tekijöihin. Ja samalla käyttöominaisuus on katoava luonnonvara. Ja se on malli, joka jalostuksen myötä saadaan pysymään, taikka katoamaan. Evoluutiolla on suuri merkitys näiden kyseisten asioiden muuttumiseen, ja ihminen omilla valinnoillaan edesauttaa tätä muuttumista tiettyyn suuntaan. Itse pyrin ottamaan kokonaisuudessa tämän asian huomioon mahdollisessa jalostustyössäni. Ainakin antaa mahdollisuuden oikeaan ympäristöön, jotta nämä upeat käytösmallit eivät häviäisi roduissa.

Vesipelastuskoemuoto Suomessa ei tue tällä hetkellä kaikilta osin vesipelastustaipumusta eli landseerien sekä nöffien sisäistä toimintamallia. Siellä on mukana liikkeitä, jotka ovat tälle tyypilliselle halulle pelastaa vedestä pois asioita. Vientiliike on sisäsyntyisen toimintamallin (fixed action patterns)omaavalle koiralle erittäin luonnonvastainen liike, jolloin se ei tue sitä mihin koe alunperin on tarkoitettu. Mielestäni olisi hienoa, jos saisimme rodulle oman juuri sen omia sisäsyntyisiä malleja tukevan testausmuodon, ja siinä voitaisiin katsoa kuinka koira todella toimii. Harrastusmuotona vesipelastus toki on mitä parhain landseerille, kun siinä on paljon muutakin kuin tuo vientiliike. Ja erittäin hauska, ja mukava harrastus, jonka kausi vain on Suomen olosuhteissa lyhyt.